The saga continues...
"Kaikki" taitavat, ainakin joogapiireissä, tietää Ior Bockin legendan. Mutta nyt hän tuli jälleen ajankohtaisemmaksi erään kuoleman kautta. Koska ajattelen, että saagojen pitäisi saada jatkua, tulla kerrotuksi eteenpäin, jotta ne täyttäisivät tehtävänsä, ajattelin kertoa lyhyen tarinan.
Olin itsekin Bockista kiinnostunut vuosien 2010-2013 paikkeilla, hänen väkivaltaisen kuolemansa noustessa uutisiin. Sen verran pohditutti tuo koko tarina, että etsin tietoa netistä, lueskelin kirjoja, myhäilin kaiken merkillisyyttä, välillä puistelin päätäkin, kun stoori oli vaan niin kertakaikkisen erikoinen. Olin siis vähän kuin Taru sormusten herrasta -harrastelijafani aiheen parissa, en siis tosi fani. En esimerkiksi ikinä lähtenyt sinne kaivauksille (jota asiaan vihkiytyneet kutsuvat “Lemminkäisen temppeliksi”). Ja se tietysti harmitti, etten koskaan tavannut itse Ioria. Monta juttua kuulin myöhemmin.
No, asiasta kukkaruukkuun. Tuli vuosi 2017, olin kutsunut australialaisen joogaopettajani, maailman mittakaavassa mielestäni yhden hienoimmin joogan sisäistäneistä opettajahahmoista, Simon Borg-Olivierin vierailevaksi opettajaksi Urban Mandalaan. En tuntenut Simonia, olin vain osallistunut hänen kursseilleen kaukana kotoa, joten tietysti se vähän jännittikin, että viihtyykö hän näin pohjoisessa, ja miten kaikki menee.
Mikon kanssa autuaan tietämättömänä tästä paljastumaisillaan olevasta, melkein käsittämättömästä kytköksestä, me vietiin sitten Simppa Eiran rannan kallioille kurssin jälkeen. Auringon laskiessa alkoi sitten tulla juttua. Simon osasikin ihan hämmentävän hienosti selittää Kalevalan symboliikkaa, taitoi ihan ihmeellisiä suomalaisia sanoja, puhui pitkät pätkät ruotsia... Siis niin toiselta puolelta maailmaa oleva mies, kun vain olla ja voi.
Ior Bock.
Aika nopeasti selvisi, että Simon oli ollut täsmälleen 30 vuotta aiemmin täällä koko kesän. Tarkemmin sanoen hän ja hänen ystävänsä Kevin olivat ensimmäisiä nuoria kundeja, jotka seurasivat Ioria, tuota Bockin suvun viimeistä henkeä, vuonna 1987 Intiasta Suomeen, saagan 1000-vuotisvuonna…. He olivat perustamassa tuota Sipoon kuuluisaa hippikommuunia tänne. He päättivät myös alkaa saattaa tuota Bockin suvun suurta tehtävää loppuun. Kun saagan perusteella päätettiin aloittaa kaivaukset, juuri Simon ja Kevin pieninä miehinä kävivät laittamassa ensimmäiset dynamiitit kontaten luolan pikkuaukosta sisään. Ja loppu on todellakin historiaa.
No, villi 80-luvun kesä, lopulta tuo porukka lensi sitten taas omille teilleen. Muun osan Lemminkäisen temppelin historiaa ja nykytilannetta saa kertoa joku muu. Mutta se, että olin kutsunut Simonin sattumalta tänne tuon hänen Suomen-kesänsä 30-vuotispäivänä, se oli melkein liikaa. Heti kun kuultiin tämä, me siis hypättiin kaikki kolme ylikierrostilainnoissamme klo 22.30 illalla autoon, vaikka opetukset olivat alkamassa taas varhain aamulla - ja lähdettiin ajamaan Sipooseen. Ajeltiin navigaattorilla keskelle metsää, kartta näytti väärää ja lopulta suunnistettiin Simonin 30 vuotta vanhan muistikuvan varassa perille!
Vietettiin yhdessä maaginen keskiyö meditoiden kalliolla. Kuultiin monta juttua, liikututtiin jokainen kovasti ihan kaikesta tapahtuneesta, vaikkei minulla ja Mikolla siihen mitään osaa tietysti ollutkaan.
No, miksi tämä tuli ajankohtaiseksi nyt. Toinen tämän kertomuksen päähenkilöistä, Kevin Woods, kuoli muutama viikko sitten. En tuntenut häntä lainkaan, mutta suretti kovasti lukea Simonin ystävän menetyksestä hänen walliltaan. Samassa yhteydessä selvisi, että pitkällisen sairauden uuvuttamana viimeisenä elinvuotenaan Kevin oli vielä halunnut ystävineen kirjoittaa Suomen-seikkailuistaan ja Bockin suvun saagasta kirjan. He laittoivat viime vuonna kansainvälisen nettisivuston pystyyn ja todellakin; Amazon myy nyt englanninkielistä opusta, jossa kerrotaan Suomen Sipoon olleet joskus magneettinen Pohjoisnapa.
Tämä kaikki olisi ihan liian ihmeellistä, ellen olisi kuullut ihmiseltä, joka oli paikan päällä ja näki, että kaikki, mitä siellä 40 metrin syvyydessä maan alla kerrottiin saagassa olevan, oli siellä, kun maa ensi kertaa avattiin. Haluan viedä oman mikroskooppisen palaseni saagaa eteenpäin myös siksi, että minua liikuttaa kovasti se, että kaikki nämä alusta asti mukana olleet ihmiset on muuttaneet jo 30 vuotta sitten takaisin kotimaihinsa, perustaneet perheet, luoneet hienot urat, keskiluokkaistuneet tai rikastuneet, eläköityneetkin - mutta eivät silti voi unohtaa.
Tämä Kevinkin, viimeisiksi teoikseen, halusi tehdä tämä englanninkielisen kirjan ja nettisivuston suomalaisesta vanhasta tarinasta.
Siinä se siis nyt on. Jotta saaga jatkuisi.
LUE LISÄÄ uudesta sivustosta täällä / https://www.bocksaga.info/introduction
***
KATSO KIRJA ENGLANNIKSI TÄÄLTÄ