Lähdin tulella leikkimään, ja…

taolaisen filosofian “yangiksi” nimittämä voima ehti hehkua ajassamme kauemmin kuin sen olisi minkään tasapainon lain mukaan pitänyt. Kyllähän me sen varmasti käsitimme, vaan viehätyksessä oli jotain samaa kuin steariinissa, joka leimahtaa liekkiin kynttilänpätkästä pöydälle valuessaan ja palaa aivan liian kirkkaana, pitkään, isolla liekillä ja väärässä paikassa, mutta juuri sen verran hallittavan oloisena, että mitä sitä syöksyä heti sammuttamaan.

Toisella vuosituhannella ei tosin tyydytty katselemaan maailmanlaajuisen yangin liekin hiipumista omia aikojaan, vaan sen kitaan heitettiin kaikki: kerskakulutus ja kertakäyttöelämät, hallitsematon teollisuuskasvu ja luonnon koko kantokyky. Kun keskityimme oman napamme rasvaamiseen, tulitikkuleikit kasvoivat globaaliksi kokoksi. Sen selkää käristävään lämpöön tottui kuin varkain. Siksi on helppo ymmärtää, miksi apuun tarvitaan nyt näin jättimäinen sammutuspeitto. Taolaista filosofiaa mukaillen sen sammutuspeiton nimi on yin.

Päätäni kivisti, olin varmaan purrut taas yöllä hampaita yhteen. Takana oli pitkä jakso alkuvuoden yritysuudistuksista selviämistä, väkisin läpi vedettyä yläkerran remonttia (ei-koskaan-valmis) ja paljon uusien opetusmateriaalien tekemisessä valvottuja öitä. Sillä viikolla kiroilin jo viimeistään iltapäivällä kaatuilevalle tietokoneelle - raukalle, joka sentään ymmärsi lopettaa hommat ennen minua. Diagnosoin itselleni jo maaliskuun alussa kiinalaisen lääketieteen termein jokakeväisen “yangin ylitilan” ja ahdistelin jo etukäteen sitä, että seuraavat viikonloputkin sujuisivat töissä. Vähänpä tiesin.

Taolaisuuden yin-yang-jaottelussa yangia ovat mm. dynaamisuutta ja laajenemista edustavat asiat. Vaikkapa sellaiset kuin monille aikalaisillemme arjesta tutut suoriutuminen, uudistuminen, kilpailu, omien rajojen ylittäminen, onnistuminen, laajeneminen ja kasvu. Jos haluaisi ymmärtää yinin ja yangin yhden ihmisen vuorokaudessa, yang olisi päiväajan loputonta pitkittämistä ja uskomattoman suorituslistan aikaansaamista unen ja levon kustannuksella. Se olisi lomalla aurinkoon lähtemistä ja lujaa treenaamista. Jos haluaisi sijoittaa yangin nykyajan ihmisen elämänasenteisiin, se tarkoittaisi järjen, logiikan, luonnontieteiden ja algoritmien ihannointia intuition, emootioiden, epäjohdonmukaisuuden, alitajunnan, unien ja hitaiden luovien prosessien hinnalla. Yangia ovat tietysti myös ikuisen nuoruuden palvominen sekä vanhenemisen (yin) ja kuoleman (ultimaattinen yin) työntäminen mahdollisimman kauas (päivä)tietoisuudesta.

Jokapäiväisellä tasolla yang pysyy yllä ja yin kaukana, kun tekee töitä lujaa eli kirjaimellisesti painaa pitkää päivää. Yang palaa isolla liekillä, kun totuttaa itsensä nopearytmisyyteen, täyttää tyhjät kohdat arkea hyötyaskareilla, somettaa ylisuoritetun elämänsä muille vertailuarvoksi, kuluttaa kahvia litroittain ja harrastaa-matkustaa-kehittää-itseään-muttei-palaudu vapaalla. Haalimalla koko ajan uusia projekteja tulee varmistaneeksi, että lepo ei tule vielä huomennakaan. En tarkoita osoitella, olen tehnyt tuota paljon itsekin.

Taolaisen yin-yang-teorian klassikoissa ennustetaan, että laajeneminen ei jatku loputtomiin. Sen, mikä täyttyy, on taolaisessa kosmologiassa myös tyhjennyttävä. Yhtäällä aktiivisuuden varaukseton ylistäminen aiheuttaa toisaalla pysähtymisen halveksunnan. Se, mikä kasvaa, kääntyy ennen pitkää kumaraan. Loisto sammuu, rikkaudet vaihtuvat ryysyiksi. Mikäli vanhat taolaiset tekstit olisivat ennustuksia, niiden mukaan luonto keksisi kyllä ennen pitkää tapansa palauttaa tasapaino yangia höyryävään maailmaamme. Mitä voimakkaampi liike ääreen on ollut, sitä kovempi korjausliike tarvitaan.

PÄÄSTÄ JALKOIHIN, TAIVAASTA MAAHAN

Tämän kirjan kirjoittamisen aikoihin maailma, myös omani, pysähtyi koronakriisiin. Eräänä yönä pääsiäisen alla katselin vuorotellen tyhjentynyttä kalenteriani ja vuoden suurinta superkuuta ikkunassa. Hommat olivat tipahtaneet alta päivässä. Yhtenä päivänä talo oli täynnä isoon ääneen nauravia asiakkaita ja opiskelun intoa, seuraavana se kaikki oli poissa - määrittelemättömäksi ajaksi. Hampaiden pureminen öisin vaihtui suu auki tyhjyyteen tuijottamiseen. Ainakin leukaperät rentoutuivat.

Noina pitkinä iltoina oli ihan vähän myös ihasteltava, miten pieni virus oli pyyhkäissyt koko maailman polvilleen, siirtänyt sen täydelliseen yinin tilaan. Maailma (muualla kuin sairaaloiden sisällä) oli pysähtynyt, tyhjä ja hiljaa. Vaakakuppi heilahti hetkessä pumppitilaan kouristuneesta yangista äärimmäiseen yiniin.

Luonto (yin) nosti päätään, kun edistyksen ja kulttuurin lippulaivoina pidetyt kaupungit (yang) hiljenivät. Moni samoili metsissä ja etsi lohtua sieltä, koska ihmisjoukot eivät merkinneetkään enää turvaa. Ihmiset, jotka olivat siihen saakka eläneet päätöksenteosta ja suorittamisesta, asettuivatkin passiiviseen kuuntelijoiden ja odottajien rooliin. Siellä, missä sijoitukset liikkuivat (yang) ennen, rahavirrat tyrehtyivät (yin). Kukoistus ei kääntynyt lakastumiseen lempeästi (vaikka eivät taolaiset tekstit sellaista ahneille olleet luvanneetkaan), se tapahtui suorastaan tainnutustekniikalla. Eräänä aamuna luin vielä onnettoman uutisen, joka alkoi niiden lukuisten yintyrmäysten keskellä naurattamaan hysteerisesti. Korona vaarantaisi kahvin tuotannon ensimmäisten elintarvikkeiden joukossa! Yangilta vedettiin jalat alta aivan joka rintamalla.

IKUISESTA NUORUUDESTA ÄKKIKUOLEMAAN

Ikuisen elämän palvonta vaihtui kuolemaksi, jota hierottiin ryppyvoiteiden sijaan kasvoihimme kaikkialla. Kevään, uuden elämän ja yangin symboli Milano muuttui ruumishuoneeksi. Ajankohtaisohjelmissa lueteltiin lakonisesti kuolleiden määriä. Teollisuuden liukuhihnat ja liikuntakeskuksien laitteet sammuivat. Kadut ja koulut tyhjenivät. Yinisesti jännittävintä oli, että yhtäkkiä koko maailman katse kääntyi vanhuksiin, kun vielä puolta vuotta aiemmin he eivät, suoraan sanoen, kiinnostaneet ketään. Työssä suorittamisen energia vaihtui kodin piiristä huolehtimiseksi, nuokin kaksi klassista maskuliinisen ja feminiinisen, yangisen ja yinisen energian vastakkainasettelun muotoa. Valtiot käpristyivät sisäänpäin, kun yangisen ulospäin kurottamisen työntövoimana toiminut matkustaminen seisahtui. Me puolisoni kanssa, koti- ja ulkomaan lomista piskuisessa Loviisan pikkukylässä elävät, kramppasimme yhtä rytmiä maailmantalouden kanssa. Lopulta oma kehonikin kieltäytyi liikkumasta, yhtenä aamuna heräsin halvaantuneeseen isovarpaaseen. Itkunsekaisesti selitin aamupalapöydässä miehelleni, että isovarpaasta alkaa kiinalaisessa lääketieteessä kehon voimallisin “puuenergian”, aikaansaamiseen ja stressaamiseenkin liittyvä kanava, maksameridiaani. Nyt sekin sanoi sopimuksensa irti. Got the point. Got the (acu)point.

En keksi, miten voisin kuvailla yinisemmän maailman.

Kaiken päälle oli kylmä, hitaasti alkava kevät, joka tuntui odotuttavan lumisateineen ja pakkasineen kevään yangisen energian käynnistämistä. Yin makasi painavana peittona kaiken uuden alun päällä.