Krishnamacharyan tähtisyntymäpäivillä

Läntisen maailman tänään tuntemasta joogasta luultavasti isoin kiitos kuuluu Tirumalai Krishnamacharyalle (1888-1989). Hän itse ei matkustanut koskaan ulkomaille, mutta opetti elämänsä aikana useita oppilaita, jotka kuljettivat myöhemmin acharyansa merkittävää perintöä eri tavoin opettajina eteenpäin. He nostivat 1900-luvulla joogan ennennäkemättömään tunnettuuteen kaikkialla maailmassa.

K. oli poikkeuksellisen laajasti kouluttautunut mies, jonka sivistystä ja osaamista kuvaisi varmaankin parhaiten termi “yleisnero”. Yhden segmentin hänen saavutuksistaan (kaikkea en edes koita luetella) kattoivat tutkinnot jokaisesta kuudesta vedisestä darsanasta sekä poikkeuksellinen osaaminen sanskritologina. Tämä yhdistettynä maineikkaiden vaisnavabrahmiinien sukulinjaan tarjosi K:lle useaan otteeseen mahdollisuuden siirtyä kurjasti palkatusta ja vähän arvostetusta joogaopettajan työstä erilaisiin kunniakkaisiin virkoihin ja nimityksiin, joista olisi saanut monikymmenkertaisen toimeentulon. Hän kieltäytyi näistä työtarjouksista kategorisesti. 

Krishnamacharya oli luvannut aikoinaan Tiibetin luolissa joogaopettajalleen (kiitokseksi opetuksista), että omistaisi elämänsä joogan tunnetuksi tekemiselle. En usko, että K. ehti koskaan täysin ymmärtää, miten massiivisesti hän lopulta lunastikaan tuon lupauksensa. 

Tänään Tamil Nadussa juhlittiin Krishnamacharyan vedisen kalenterin “star birthdayta” muisteloin ja mantroin. --- > Kovin usein mietin näissä tilanteissa, että toinen tarinan sankareista jää lähes aina mainitsematta. Hän on se kotona kuutta lasta hoitanut vaimo, jonka nimeä kukaan ei tiedä, jota ei näy kuvissa, jolle ei kertynyt seurajaakuntaa, jonka saavutuksista ei kerrota jälkipolville ja jonka syntymäpäivää ei juhlita kuoleman jälkeen. Hän hoiti hiljaa kaiken arjen ja varmisti, että suuri mies pystyi toteuttamaan svadharmaansa. 

Tämä on myös sinulle, Namagiriamma. Kiitos työstä, jonka teitte. Sen ansiosta meilläkin on nyt omamme.