Lisää Intian valoa joogaintoisille...

Oi, miten monta kertaa olen kuullut, että tanssia ja joogaa ei pitäisi liittää tuolla tavoin toisiinsa (lainaamalla asentoja ja muotoja tai tutkimalla kehollisuuden tietoisuustyökalumaisuutta yli lajien rajojen). 

Että sellainen lajien yhdistäminen on oikeastaan aika kerettiläistä. Koska ”tanssi nyt vaan ei ole joogaa”. Ajatus tällaisesta asioiden puhtaana pitämisestä ne erilleen asettamalla on tuntunut itselleni aina enemmän ihan joltakin muulta -ismiltä kuin joogalta. Mutta olen hyväksynyt kritiikin. En siksi, että olisin pitänyt asanoita jotenkin uniikkeina liikkeen/kehotietoisuuden ilmenemisen muotoina, vaan koska käsitän hyvin, että toisten on helpompi ymmärtää, kun on vain mustaa tai valkoista. Olen kuitenkin jatkanut tanssin ja joogan välisten siltojen rakentamista, koska se todella puhuttelee mua.

Joten, mikä riemu pari kuukautta sitten, kun juttelin intialaisten opiskelutoverieni kanssa. He sanoivat, että Etelä-Intian perinteessä (jossa muuten modernin asanajoogan isä Krishnamacharya monine oppilaineen vaikutti myös) on ollut kovin tavallista, että samat henkilöt opiskelevat joogaa, asanaa ja bharatanatyamia. Täällä se olikin, että ”totta kai” tanssia ja joogaa tehdään rinnakkain, nehän ovat monin tavoin niin lähellä toisiaan. Useille vaihtoehtoisia ovia ykseyden ja pyhyyden kokemiseen.

Tänään tajuntani laajeni vielä isommalla pulssilla. Kyse on paljon vanhemmasta asiasta kuin kuvittelin. Kuulin Shiva Natarajan temppelissä tuon joogan ja tanssin suojelushahmo Natarajan tarinan kokonaan. Jotenkin ei vaan 20 vuoden joogaopintojen aikana kukaan ole sitä avannut loppuun asti. (Yleensä vain todetaan, että sitten Shiva tanssi tandavansa ja hypätään seuraavaan kohtaan tarinassa.)

Tänään opin, että Shivan kuuluisa tanssi sisälsi 108 asentoa nimenomaan b h a r a t a n a t y a m i s t a. Juttu ei ole mikään neolegenda, koska katselin tänään itse Chidambaramin 900-luvulta olevan temppelin noita 108:aa kuuluisaa seinäkaiverrusta, jotka kuvaavat kaikki Shivan ko. tanssiasennot (harmaat kuvat) ja niitä on maalattu lähiaikoina temppelin kattoon uudelleen samat 108 selkeämmin (värikkäät kuvat). 

Noin 100 kappaletta asennoista muistutti jalkatyöskentelyltään erittäin paljon klassisen baletin asentoja 1-5 pliéssä ja relevessä. Ja siihen päälle erilaisia lyyrisiä käsiä ja mudria. (Bharatanatyam oli toki ennen balettia). MUTTA, ne muut! 

Joogan jumala Shivan tanssimasta bharatanatyamin klassisesta repertuaarista näyttäisi löytyvän nykyisin hathajoogassa mm. näillä nimillä tunnetut asennot: utthita hasta padangustasana, natarajana, eka pada sirsasana, urdhva dhanurasana, mandalasana ja monia erilaisia dhanurasanan versioita. Siitä Shivan eteentanssimana perässä tekemään vaan!

Hathajoogan asanat ovatkin siis lainanneet aika paljon tanssilta, ainakin tästä näiden em. asioiden kotikutoisesta aikajänteelle asettelusta päätellen. 

Olen mykistynyt, kiitos tästä darshanasta Mr. Shivalle vaan.