Tantralla parempaa seksiä ja muita myyttejä

"Tantraseksi on hyvää, jos se päättyy itkuun", julistaa Kirsi Salo Me Naisissa. Toinen tantrakursseja tarjoava taho kirjoittaa netissä: "Yksi tantran perusajatuksista on 'ei-suorittaminen' ja läsnäolo tässä hetkessä, määränpäästä irtipäästäminen auttaa olemaan läsnä matkalla." Kolmas taasen myy tantrakoulutusta "naisille jotka rakastavat naisia"... 

Tantra-termiä käytetään tänään joogan parissa ja sen ulkopuolella niin monimuotoisesti ja niin useaa asiaa tarkoittamaan, että tästä yksinään saisi varmasti viiden väitöskirjan verran materiaaleja kasaan. Paitsi joogan harrastajat myös monet opettajat vaikuttavat olevan aika hämmennyksessä sen kanssa, mistä on kyse - tai pitäisi olla kyse. Toisin sanoen: Jos riisutaan aistikkaan tantra-kakun päältä pitsialusvaatteet ja muut kuorrutteet, i.e. ympäri postmodernia joogamaailmaa kiertävät erilaiset "tantratekniikat" ja "tantraharjoitteet", ei useinkaan jää jäljelle juuri muuta tuon silkon ohelle. Teoria puuttuu opetuksesta - eikä se ole ihmekään, sillä tantrassa ei ole kyse varsinaisesti teoriasta, kuten esimerkiksi uskontotieteiden professori ja arvostettu tantratutkija Hugh Urban (OSU) näytti ensimmäisten tutkijoiden joukossa 2000-luvun alussa. 

Tästä olen paljon jo luennoillani puhunutkin: Moni tantra-sanan kuuleva lankeaa jo niihin ensimmäisiin sudenkuoppiin, eli muodostaa mielikuvan tantran merkityksestä 1900-2000-luvun länsimaisten kehityssuuntien pohjalta. Tantran ajatellaan siis yleisimmin olevan:

a) seksuaalisuuteen ja seksiin liittyviä harjoitteita, joilla saa upeamman sukupuolielämän

b) naisen kehon voimallistamiseen liittyvä ideologia ja siihen kuuluvia "itsensähyväksymistekniikoita".

Se, mitä tantralla on Intian alueen historiassa aiemmin tarkoitettu ei voisi olla juuri kauempana näistä ns. neotantrisista tulkinnoista. Tantran merkittävin olemus on kuitenkin koostunut alkujaan nimenomaan transgressiivisuudesta, pyrkimyksestä äärimmäisen radikaalein ja rajuinkin keinoin jo tässä elämässä tapahtuvaan vapautukseen (mokṣa). Tantra oli vedalaisen yhteiskunnan perusprinsiipit haastamaan noussut vastakulttuuri, joka mitä suurimmissa määrin käytti feminiiiniä hahmoa, naista ja jumalatarta rituaaliensa objektina ja työkaluna - ei subjektina. (Xeiler, HYO, 2016, luentomateriaalit)

Tämän päivän joogakurssien kentällä sekoitetaan yhä edelleen pakkaa niin, että tantraa esitellään jonkinlaisena harjoittamisen muotona, jonka voisi kepeästi yhdistää vaikkapa omaan asanaharjoitukseen tai omaksua jonakin yhtenäisenä ideologiana tai harjoitteiden kokoelmana. (HYO, 2015, tantratutkimuksen kurssin kenttämateriaalit). Jännittävä ajatus, mutta tantran historiantutkimuksen näkökulmasta mahdoton. Näin voi toki tehdä, mutta silloin voisi olla oleellista käyttää tantra-sanan ohella jotakin toista termiä, sillä ainakaan tantran perinteellä ei tätä termiä voi näissä yhteyksissä legitimoida.

Ensinnäkin, tantra ei ole koskaan historiassaan tarkoittanut mitään yhtenäistä ideologiaa - itse asiassa se ei ole ollut edes sana, jota tuon ajan harjoittajat käyttivät itse tekemästään. Tantra on ollut myös maagisen ja konventiot rikkovan olemuksensa tähden pitkään äärimmäisen varjeltua ja salassa pidettyä, joten se, kuinka ja miksi tiettyjä rituaaleja on suoritettu, on yhä monelta osin pimennossa. Harjoittajat ovat edustaneet vastakulttuuria, jonka toimintatavat olivat suurelta osin mahdottomia hyväksyä vallalla olleen yhteiskunta- ja uskontojärjestelmän puitteissa. Joka tapauksessa tantran päämäärä on ollut valaistuminen ja tästä elämästä "poistuminen" niin sanotusti keinolla millä hyvänsä; ei siis hyvän olon lisääminen tässä elämässä.

Odotan kovasti pian alkavaa indologi Raffaele Torellan luentosarjaa (Torellan tekstejä esim. täällä) nondualistisesta shaivatantrasta. Siihen saakka summaan aiheen professori Hugh Urbanin sanoihin:

"Tantrism is not an ideology or a grand metanarrative about the universe. On the contrary it is a nonreligion, an antiphilosophy, whose aim is precisely to deconstruct ideologies and institutions that bind us to this world." (2000: s. 298)

Kuvassa 65 yoginia - eli Intian khajurahon 64 yoginin temppeli ja Mia.