Jooga ja kulttuurinen OMiminen
Tuli muuten niin maan hieno jakso toimittaja Tuija Pehkosen podcastiin kulttuurisesta omimisesta, että ilmainen kokeilujakso kannattaa aloittaa vaikka vain sen tähden.
Oma osioni kulttuurisesta OMimisesta ja joogasta alkaa minsan 26:00 kohdalla.
Puhuimme jakson alkuun kulttuurisen omimisen keskusteluissa oleellisista käsitteistä: vaientamisesta ja äänen antamisesta. Huomautin heti, että tämän sensitiivisen aiheen piirissä paras henkilö vastaamaan olisi minun sijaani tietenkin ensisijaisesti tämä (hypoteettisesti ) omittava intialainen joogan edustaja. Juuri siksi, että kulttuurisessa omimisessa on lähes aina kysymys myös valtakulttuurista, ohittamisesta ja kolonialismin historiasta. Mutta lupasin, että antropologina ja läntisen joogan kompleksisuutta juuri tässä kulttuurien risteyskohdassa usein pohtivana käytännön toimijana, otan vastaan haasteen kommentoida asiaa.
Keskustelimme Tuijan kanssa myös siitä, että vaikka kulttuurista omimista on läntisen joogan piirissä, suinkaan kaikki jooga lännessä ei ole kulttuurista appropriaatiota. Kävimme läpi esimerkkejä siitä, mitä tällä tarkoitan, ja paljon hyviä esimerkkejä jäi käsittelemättäkin. Kun ko. aihepiirin keskusteluun lähdetään, itseäni kiinnostaa joogan suhteen aina myös ensisijaisesti kysymys siitä, keneltä joogaa nyt hypoteettisesti omitaan. Intialaisiltako, ja mitä tämä väite sellaisenaan tarkoittaa?
Intian oman historian, etnisyyden, uskontojen ja kulttuurien monimuotoisuuden tähden on vaikeaa määritellä intialainen identiteetti. Jokainen intialainen ei ole tietenkään joogakulttuurin edustaja. Siksi joogaan liittyvässä omimiskeskustelussa pitäisikin keskittyä ehkä alkuun selvittämään se, mikä on jooginen identiteetti. Se puolestaan ei ole itsestään selvästi sidottu etnisyyteen, maantieteellisyyteen eikä kieleenkään. Ehdotan tässä podcastissa, että jooginen identiteetti muodostuu ensisijaisesta tekemisessä: Intian sisälläkin joogista identiteettä etsittässä on etnisyyden, uskonnon tai maantieteen perusteluiden sijaan (ainakin nykyään) usein relevanteinta nähdä joogius sitä kautta , että s e, j o k a t e k e e joogaa, on joogi. Joogisen identiteetin määrittelee siis silloin ensisijaisesti se, mihin (linjaan, oppeihin, todellisuuden konstruktioihin) joogi valitsee uskoa, ja mitä joogi sen seurauksena valitsee t e h d ä.
Siksi linjajako länsi-itä on joogisen omimisen keskusteluissa myös monin tavoin kompleksinen.
Päädyimme lopussa siihen, että myös hyväntahtoinen ja välittävä ihminen voi tehdä virheitä. Jokainen innokas skumppajoogi ei kuitenkaan mielestäni aina ja automaattisesti muutu osaksi sortavaa rakennetta. Kuitenkin, mikäli joogan harrastaja vastoin parempaa tietoaan yhä vain käyttäytyy epäkunnioittavasti joogan liittyvää kulttuurihistoriaa, uskontojen moninaisuutta, niiden symboleja tai jopa ihmisryhmiä kohtaan, on OK vaatia tällaista henkilöä päivittämään asenteensa ja tietämyksensä - ja kehottaa tätä lopettamaan kulttuurinen omiminen.