Hyväksikäyttöhiljaisuus: Case astangajooga
Hyvä, joogayhteisö.
Kyselen mielipidettänne tähän jättimäiseen, ympäri maailmaa käynnissä olevaan astangajoogakohuun, joka liittyy samalla suomalaiseenkin joogaan. Hämmennykseni tulee siitä, että en ole nähnyt millään suomalaisella joogafoorumilla enkä privaatissa kanavassa tai joogakoulujen sivuilla yhtään "ulostuloa" aiheesta. En ainuttakaan. Mistä se voi johtua, asiahan koskettaa jokaista astangajoogia, mutta etenkin kaikkia lajin opettajia?
Linjan gurujen on vastikään näytetty omaavan harvinaisen vähän guruutta, yleensä sen mukana tulevaa johtamistaitoa, omien opetuksien ytimessä pysymistä, kykyä pitää oma yhteisö turvassa (ensimmäinen askel siihen on omaa yhteisöä kohtaan tehdyn väkivallan eksplisiittinen tunnustaminen ja tuomitseminen). Nykyinen paramaguru Sharath ei myöskään ole onnistunut johtajan tärkeimmässä koetinkivessä, eli kriisinhallinnassa. Uhreja ja senioriopettajia on nyt syyllistetty. Mutta miksi me suomalaiset kuitenkin yhä vaikenemme?
Onko suomalainen joogayhteisö niin shokissa, että kukaan ei reagoi siksi? Vai onko tämän jonkinlainen kollektiivinen kieltoreaktio? Vai ihan 100% tietoinen pään puskaan laittaminen tyyliin "mulla ei ole näitä kokemuksia, joten ei kosketa mua"? (Jälkimmäistä logiikkaa soveltaen sama henkilö ei siis vaatisi sellaista kehollisen koskemattomuuden rikkonutta lähentelijää, lyöjää, kourijaa tai raiskaajaa edesvastuuseen, joka ei yrittänyt saalistaa juuri HÄNTÄ sillä kertaa?)
Suomi on ollut 1990-luvulta alkaen todellinen astangan lippulaivamaa. Meillä on perinteisesti astangajoogattu maan joogimäärään nähden ihan maailman tilastohuippujen joukossa, Suomessa on siis valtava määrä myös astangan opettajia. Jokainen opettaja palauttaa ko. perinteen mukaan opetuksensa suorassa linjassa paramaguruunsa - alkuun Pattabhiin ja nyttemmin Sharathiin. Systeemiin sitoutumiseen kuuluu opetuksen, oppien ja auktorisoinnin hakeminen nimenomaan linjan korkeimmalta opettajalta. On siis tosi vaikeaa ymmärtää, miksi kukaan ei sano tällä hetkellä mitään, kun Pattabhin on näytetty käyttävän seksuaalista alistamista, nöyryytystä, ulkopuolelle sulkemista ja muita melko brutaaleja vallan keinoja osana joogaopetustaan. Suomalaisiakin tämän hänen kanssaan kokeneita on siis oltava todennäköisesti jonkinlainen määrä?
Linjan nykyinen paramaguru Sharath, Pattabhin tyttärenpoika, vaikeni myös vuosia, ihan viime viikkoon saakka. Sitten hän poisti yhtäkkiä sivuiltaan astangajooga-sanan ja viittaukset isoisäänsä ja jatkoi astangan opettamista entiseen malliin maailmankiertueellaan. Varsinaisesti homma lähti liikkeelle, kun Sharath viimein julkaisi joogayhteisön painostuksesta vuosia odotetun anteeksipyynnön, joka typistyi jonkinlaiseksi senioriopettajien osoitteluksi: "Miksi TE ette tehneet silloin vuosia sitten mitään?"
Eräs pääkallopaikalla pitkään olleista astangaopettajista, Gregor Maehle, on osa sitä pientä astangien liikettä, joka on uskaltanut sanoa asioita ääneen. Hän kirjoitti juuri Sharathin viestiin tähänkin linkatun vastineen.
Linkkaan tähän jatkona myös tuon Sharathin 14.7 kirjoittaman tunteenpurkauksen, johon Gregor Maehle kirjoittaa historiallisen kontekstualisoinnin kautta paljonkin näköaloja avaavan (sama linkki kuin yllä) vastineen meille, jotka emme olleet näkemässä kaikkea tätä paikan päällä.
Toivoisin niin paljon myös kaikkien suomalaisten, vastaavan tilanteen kanssa kamppailevien (nais)joogien tähden, että myös suomalaiset astangaopettajat sanoisivat ääneen sen, että keisarilla ei ole vaatteita, kävisivät läpi systeeminsä murroksessa olemisessa erittäin tarpeellisen itsereflektioprosessinsa - ja sitoutuisivat näin suojelemaan omia oppilaitaan psyykkiseltä ja fyysiseltä väärinkäytöksiltä jatkossa.
PS. Vielä lopuksi oma osanottoni, syvimmät pahoitteluni ja toiveet tilanteen tunnustamisesta ja selkiyttämisestä kaikille niille, joita tällainen edellä mainittu on henkilökohtaisesti koskettanut joko tässä joogasuuntauksessa tai missä tahansa muussa vastaavassa.
(Koen, että vaikeneminen on aivan äärimmäisen epälojaalia ja munatonta toimintaa hyväksikäytön uhreja kohtaan keneltä tahansa ihmiseltä, mutta etenkin joogaopettajilta, siksi halusin kirjoittaa tämän. Tärkeää on huomata myös se, että seksuaalinen väkivalta ei tarkoita pelkkää väkisin suoritettua yhdyntää, vaan paljon, paljon muutakin. Vain uhrien kertomuksien perusteella voimme tietää, miten vakavat jäljet “viattoman näköisistä” kouraisuista - esimerkiksi Patthabhin ja Trumpin suosimasta pussy grabbingista voi jäädä.)
Lisämateriaalia
TÄSSÄ YOGA INTERNATIONALIN ARTIKKELI SEKSUAALISEN VÄKIVALLAN UHREILLE
TÄSSÄ FIT-LEHDEN ARTIKKELI JOOGASSA KOHDATUN SEKSUAALISEN AHDISTELUN UHREILLE
TÄSSÄ SEKSUAALISEN VÄKIVALLAN MÄÄRITTELY, JOS SE ON VIELÄ JOLLEKIN EPÄSELVÄ.
TÄSSÄ JUBILEE COOKIN TARINA P. JOISIIN LIITTYEN
TÄSSÄ MATTHEW REMSKIN POSTAUS AIHEESTA
Huomaathan, että Remskiltä on ilmestynyt myös joogan parissa ensimmäinen erittäin laaja tutkimus/kirja, jossa käsitellään muka-guruja, jotka olivatkin sitten seksuaalirikollisia. Kirja täällä.