Metsittymisen jalo taito

Minä näkisin mielelläni kansainvälisen ja kansallisen tason villiinnytysprojektien (Katso: rewilding projects) rinnalla myös arkipäiväistä, jokanaisen ja -miehen villiinnytystoimintaa. Ei ole kovin tuulesta temmattu ajatus, että juuri me suomalaiset edustaisimme maata, jossa kansalaiset nostaisivat tärkeimpiin arvoihinsa elämisen puhtaassa ja luonnontilaisessa ympäristössä. Siinä visiossa kaikki suomalaiset pitäisivät tärkeänä, että eläimillä ja kasveillakin on mahdollisuus elää häiriöttä omissa luontaisissa ympäristöissään. Suomalaiset voisivat nopeastikin kääntää voitokseen ”metsäläisidentiteetin”, jota monet ovat tavanneet pitää taakkana.

Se edellyttäisi kuitenkin, että niin poliittisten linjauksien kuin arjen pienien tekojenkin keskiöön nousisi suoranainen pyrkimys kannustaa elämää sopivan villiin tilaan. Ehdotankin tässä hieman pilke silmäkulmassa uutta termiä suomalaisen luontodiggarin ja metsäjoogin suuhun: tätä arjen villiinnytystä ja suomalaisen luontosuhteen elvyttämistä voisi kutsua metsittymiseksi. Metsittyminen voi tapahtua aivan luonnostaan ja ilman sen enempiä ohjeita, sen mukaan miten se nyt kutakin sattuu puhuttelemaan. Esitän seuraavaksi kuitenkin joitain hyvän metsittymisen suuntaviivoja. 

Perinpohjaisen metsittymisen lähtökohtana on, että villi ja luonnontilainen nostetaan aktiivisesti ansaitsemaansa arvoon. Unohdetaan iänikuinen jankkaus suomalaisten takapajuisuudesta, kehnosta small talkista, liian käytännönläheisestä pukeutumiskulttuurista, turismiin huonosti sopivasta säästä, nolosta rallienglannista ja mämmintäyteisestä ruokaperinteestä. Iloitaan siitä, että metsässä ei tarvitse puhua, luonnon äärellä on hyvä kulkea toppahousuissa ja tuulitakissa, puhdasta ruokaa voi lappaa mättäältä suoraan suuhun ja asuintilaa riittää näillä leveysasteilla enemmän kuin Rivieralla. 

Villeyden kunnioittaminen tarkoittaa myös pintaa syvempää näkökykyä ihmisyyteen. Luonnon kanssa tasapainossa eläminen edellyttää, että kykenee ensin arvostamaan omaa villeyttään: ympäristön alkukantaisuudelle pystyy antamaan tilaa vasta, kun ojentaa kätensä itsessään piilevälle kesyttömyydelle. Tämä villeys ilmenee esimerkiksi seksuaalisuuden, aggressiivisuuden ja pelon alkukantaisina voimina. Moni on tottunut tukahduttamaan nämä voimat ja ajattelemaan niitä enimmäkseen haittoina. Ihmisluonnon erilaisten, hallitsemattomiltakin tuntuvien alkuviettien kieltäminen ei kuitenkaan auta saavuttamaan tasapainoista ihmisyyttä – eikä se tue pyrkimystä arvostaa ympäristönkään villeyttä. Pahimmillaan se, ettei viettejään osaa kanavoida terveesti, saa ihmisen käyttämään valtaa väärin ja alistamaan ympäristön ja eläimetkin omaan tahtoonsa.

Toinen hyvään metsittymiseen eli villiintymiseen kuuluva ajatus on, että luonto on oiva paikka lakata hetkeksi räpläämästä kaikenlaisia laitteita. Myös oman itseilmaisunsa voi aina silloin tällöin metsittää – eli palauttaa tilaan, jossa asiat eivät tapahdu tietyn merkkimäärän, peukutuksen tai kuvien kautta. Metsässä oleminen on olemista keskellä hitaita, monitasoisia, syklisiä prosesseja, joiden arvoa ei voi mitata. Metsittyminen kutsuu olemaan läsnä ilman turhia rajoituksia, laskureita ja sosiaalisia rooleja.

Kolmas metsittymisessä keskeinen seikka on sen ymmärtäminen, että luonnossa kaikki on aina oikein. Luontokävelylle lähdettäessä sää ei ole huono, jos sataa, eikä metsäjoogatessa ole koskaan liian kylmää tai liian lämmintä. Luontokokemus ei ole epäonnistunut, mikäli ulkoilun aikana ei tullut bongattua lintuja tai säväyttävää auringonlaskua. Jos hyttyset inisevät korvan juuressa, on myös metsittymisen vastaista ajatella, että jos sääskiä vain ei olisi, Suomen kesä olisi täydellinen. Kaikki on aivan täydellisesti ja ihan oikein jo nyt.

luonnossa Kaikki on aina oikein

Luonnolle kunpa olisi toisella tavalla on vieras käsite. Hyvän ja huonon välistä ristiriitaa tai hyvän ja pahan välistä taistelua ei vain kerta kaikkiaan ole luonnossa. Voi olla järisyttävääkin ymmärtää, että nämä ovat ihmismielen tuotetta. Esimerkiksi: Ilves, joka saalistaa jäniksen, ei ole paha. Jänis, joka jyrsii puun kuoren ja luo loven myöhemmin puun tappavalle lahottajasienelle, ei ole huonompi kuin ruohonkortta syövä jänis. Puu, joka varjostaa toista puuta ja estää sen selviytymisen, ei tee väärin. Luonnossa asiat eivät ole oikein tai väärin – ne vain ovat. 

Samasta näkökulmasta voisi toki kysyä, miksi sitten se, että ihminen kaataa puun tai tappaa metsäpeuran, olisi metsittymisen ja etiikan näkökulmasta väärin. Ei se olekaan. Jos ihminen ottaisi vain sen, minkä tarvitsee, hän solahtaisi varsin mainiosti osaseksi ekosysteemin ravinto- tai kulutusketjua.

Puiden hakkuusta tai metsätaloudesta tulee moraalisesti epäilyttävää siinä vaiheessa, kun sen tarkoitus on luoda tyhjästä uusia tarpeita kuluttajille ja tuottaa osakkeenomistajille suhteettomia voittoja, vaikka koko ekosysteemi olisi uhattuna kasvavan kulutuksen seurauksena. Eettisesti yhtä epämääräistä on, että ihminen tappaa elämää yli tarpeidensa, useimmiten silkaksi viihteekseen. Ihmisellä on kyky moraaliseen valintaan, ja siksi monia valintoja voidaan ihmisen maailmassa arvottaa eettisesti oikeiksi tai vääriksi. Yleisesti metsittymisen filosofian pohjalta voisi sanoa, että elämän suojeleminen ja säilyttäminen on eettisesti parempi teko kuin sen tuhoaminen.

Olen koonnut oheiseen laatikkoon metsittymisen muistilistan. Tarkista tästä toisinaan, meneekö elämäsi hyvällä tavalla tarpeeksi metsään.

Metsittymisen ABC

1.     Opettele arvostamaan villeyttä itsessäsi. Etsi keinoja kanavoida viettejäsi ja elää terveessä tasapainossa alkukantaisimpien voimiesi kuten seksuaalisuuden, aggressiivisuuden ja pelkojen kanssa.

2.     Irrottaudu digiverkosta, joka hetken dokumentoinnista ja mittaamisesta. Elä hetkessä ja ole vuorovaikutuksessa ympärilläsi olevan elämän kanssa sen sijaan, että miettisit parasta tapaa tallentaa hyvä hetki statuspäivitykseen tai kuvaan.

3.     Ulkoile ja harrasta luonnossa, tee tutkimusretki omaan puutarhaasi tai pysähdy päivittäin seuraamaan lähipuiston elämää.

4.     Muista, että luonnossa kaikki on täydellisesti ja aivan oikein jo nyt. Tätä hetkeä ei tarvitse muuttaa eikä parantaa mitenkään. Katso itseäsi sinua ympäröivän avaran luonnon silmin. Kuinka mikään voisi olla ”väärin”, kun ymmärrät itsesi osana suurempaa kokonaisuutta?

LUE LISÄÄ kirjastani Metsäjooga (Gummerus 2018). Voit hankkia kirjan helposti kotiovellesi Adlibriksestä tästä.