Swamille, minulta, paholaisen kätyriltä (joogatyöläiseltä)

Somessa pyörii video, jossa eräs swami kauhistelee joogan muuttumista kovin kaupalliseksi. Sen katsottuani oivalsin lähestulkoon kaiken elämässäni olevan pielessä, ja halusin kirjoittaa swamille alla olevan kirjeen aiheesta.

Hyvä, swami...

Tunnustan kaiken. Teen sen heti alkuun, koska tiedän, että katumus on ensimmäinen askel parannukseen. Minä olen tehnyt kaikki luettelemasi synnit. Olen tarjonnut joogastudiolla joogan tuntiopetusta, pitänyt joogaretriittejä ja langennut myymään opettajakoulutuksiakin. Typeränä annoin itse ihmisten eli asiakkaideni päättää, tulisivatko he paikalle. En vielä silloin tajunnut, että hekin ovat tietenkin demonisten voimien viettelemiä. Nyt kaduttaa oma hölmöyteni. Toivottavasti voin vielä löytää oikealle polulle?

Minulle tuli mieleen, että ehkä sinä, selvästi joogan syvimmän olemuksen ymmärrettyäsi, voisit neuvoa minua, joka olen ihan harhaan astunut?

Aloitan nyt siitä, että olen kyllä itse humanistiopiskelijana omannut tuon saman ajatusmaailman aiemmin. Tunnistan yliopistoajan aattellisen itseni tuosta: "Markkinointi, myynti ja tulo- ja menoarviot ovat suoraan paholaisesta. RAHA on vastakohta henkisyydelle." Tein tuolloin töitä kansalaisjärjestöissä ja hain apurahoja, joilla voisin rahoittaa lisäopintoja. Uskoin siihen, että "bisnes" on sana, joka viittaa sielun myymiseen. Tällöin olin vielä hyvisten joukossa. Halusin vain, että tiedät.

Tunnustan olleeni itse asiassa vielä viattomampi tapaus. En 26-vuotiaana valmistuessani, swami hyvä, tiennyt kunnolla, mitä sana "markkinointi" tarkoittaa. Tiesin kyllä paljon Bora-bora-saarista, mutta se johtui siitä, että olin opiskellut täällä Suomessa valtion tukemana edelliset 6 vuotta toista intohimoni kohdetta, kulttuurintutkimusta. Tämän kuuleminen varmasti mieltäsi lämmittää, etten aina ole ollut kadotettujen joukossa. Markkinointiin tutustuin vasta oman yrityksen perustettuani. Siitä alkoi alamäki.

Arvon, swami. Nyt kuitenkin tässä aikuisten maailmassa herran vuonna 2018 (jos saan, hyvä swami, puhua toisesta herrasta tässä?) elämme, olen hämmentynyt. Olen nimittäin huomannut, että mikäli näin opintoaikojen ja valtion opintotukien loputtua haluan harjoittaa joogaa (kuten Sinäkin varmasti oletat omistautuneen yoginin harjoittavan) siihen tarvitsee ensinnäkin aikaa. 

Aikaa menee tuntikausien päivittäiseen asana- ja pranayamatreeniin, meditaatioon ja mantroihin, filosofian opiskeluun, tekstien läpikäymiseen, opetukseen ja kursseille osallistumiseen. Aiemmin aikaa meni myös omien opetuksien suunnitteluun, mutta pois ne kiusaukset minusta nykyisin! Haluan puhdistua. Olen kuitenkin huomannut, että siihen taas, että voi käyttää näin paljon aikaa joogaan, tarvitsee r-a-h-o-i-t-u-k-s-e-n. Kun täällä Suomessa esimerkiksi, on tällaisia juttuja kuin pakkanen, perheen elättäminen, syömäpuoli ja muukin oheinen. Se on dilemma, joka pohdituttaa minua.

Swami, on todettava, että jos haluaa "elää joogalle" – niin kuin itse esimerkiksi haluan – tämä minun kotimaani on sellainen maa, että täällä ei anneta apurahoja joogaopettajille, joogeille eikä edes KELA-korvauksia joogan harrastajille. Eli joogeille ei tosiaan anneta kenenkään toimesta almuja, vaan tämä homma pitää rahoittaa ihan itse. Tylsää, tiedän.

Pitää siis olla työ. Voin aina ystävieni tapaan valita, menenkö jonnekin ihan muualle kuin intohimoni joogan pariin työhön, mutta se on tietysti ajankäytöllinen ongelma, koska päivätyö ahmaisee päivästä usein sen 8-10 tuntia. Sitten olisi se joogapuoli, johon menisi vielä toiset 5-7 tuntia. En nyt laske nukkumista tähän.

Eli miten on. Olisiko se parasta, arvoisa swami, että menisin sittenkin työhön, josta en pidä, jotta voisin vapaa-ajallani harrastaa joogaa, johon ei liity kaupallisuutta (vaikka joku kai nekin opinnot ja tuntivedot järjestää, vai menenkö vain hyväntekeväisyysjoogaan?) Vai voisinko kuitenkin tehdä työkseni sitä, mistä tykkään, ja olettaa, että SIITÄ VOI OTTAA RAHAA VASTAAN, vaikka se joogaan liittyykin? Tämä on toinen ratkaisematon dilemma, johon toivon vastaustasi. Pahoittelen näitä kaikkia rahaan liittyviä kysymyksiä.

Ymmärrän kertomastasi, että vihaat noita mattoja, joogahousuja ja toppeja. Ihan tyhmiä ovatkin. Eli nakujoogaa ulkona mieluiten? Mutta ah, oliko se niin, että luettelit myös tämän nakujoogan niiden lajien joukossa, jotka eivät täytä joogan määreitä? Entä olisiko ok, jos tekisin oman vähän perinteisemmän harjoitukseni mahdollisimman vähävaraisena ja vaikkapa vähän huonosti syöneenä (tajuan toki tuon videon pointin, että pitäisi elää suoraan metsästä villiruokia syöden, joten se auttaa asiaa täällä Suomessa talvisin). Ja minusta vaikuttaa kyllä ihanteelliselta, ettei minulla olisi järkevää tulonlähdettä tulevaisuudessakaan, se kuulostaa ahneelta omaankin korvaan. (Ja juu, lupaan yhä joogata ilman joogatoppia ja housuja, niistä et todellakaan pitänyt!) Eli jos lupaan, etten uudessa vähävaraisessa elämässäni hanki joogakirjoja enkä osallistu opetukseen ja sylkäisen aina, kun kuulen sana raha? Se ei varmasti kaikkia syntejäni sovita, mutta pääsenkö alkuun?

Itsekseni olen muuten täällä koittanut noita mainitsemiasi kirjoja Bhagavad-Gita ja Joogasutra lukea (kirjoja tulkitsevaan opetukseen ei liene jatkossa varaa osallistua), mutta jos olen ihan rehellinen, en taida ymmärtää niistä mitään, kun käsitän, että jokaisella ihmisellä on tässä elämässä omat uniikit velvollisuutensa ja oma dharmansa, joka tulisi syntymän perusteella parhaalla mahdollisella tavalla täyttää. Ymmärrän nyt, että vain sinä tiedät, mitä noissa kirjoissa oikeasti tarkoitetaan, ja se on tietysti se, että sinun näyttämäsi joogatie on paras eikä vanhoja tekstejä saa soveltaa - vaikka 200-luvulla kirjoitettuja ovatkin. Juuri tässä kristinuskokin kai meni pahasti metsään, että alkoi tulkita Raamattua nykypäivän näkökulmasta!

Ja yksi kysymys vielä, swami. Jos hyvän joogin kaltaisesti pidän jatkossa ajatukseni vielä paremmin korkeimmassa ja pyydän sieltä ohjeesi mukaan Krishnalta ja muilta avatareilta apuja,  niin mitä täsmälleen saan sieltä niin kuin pyytää? En tietenkään pyydä joogaan liittyviä töitä, enkä edes ajatellut lisää vaurautta, en rakkaudellista parisuhdetta (huomasin tuon selibaattiohjeesi videolta). En ehkä varmuudeksi pyydä terveyttäkään (sehän liittyy nykytutkimuksen mukaan juuri varallisuustasoon - ehkä se on huono juttu?).

Mutta miten on, almujen pyytäminen ovat varmasti ok? Se on hassu seikka muuten, että täällä Suomessa yleensä perinteisesti juuri oman elämänsä itse rahoittamista ja työntekoa arvostetaan, mutta olen kyllä valmis näkemään, että kulttuurit ovat erilaisia.

No, tässä tätä jo tulikin.  Anteeksi vielä, kun näin tyhmällä asialla häiritsin. Koitan kovasti ymmärtää, mistä joogassa oikein on kyse.

Mia Jokiniva, joogatyöläinen, one of "those people", Swami Finland.

Post Scriptum. Tuli vielä tässä lopuksi mieleen, että sallitko minun kysyä sellaista, että oppisikohan siellä sinun koulussasi tällaisia oikeaan joogaan liittyviä asioita? Siinä koulussa, jonka www-osoite oli tuossa videosi lopussa? Kovasti toivoisin, että voisit ottaa minut sinne ilmaisoppilaaksi alkuun esimerkiksi muutamaksi vuodeksi, koska tosiaan minulla tulonlähteet näyttävät muuttuvan almuihin perustuvaksi tulevaisuudessa.

P.P.S. Samoin, jos viitsit kertoa vielä, mitä vaatteita siellä saa pitää päällään, ettei ole liian kaupallisen oloista - ja tarjoatteko te ylläpidon myös? Ja vielä yksi juttu, lähetättehän kiitos, sieltä myös lentolippurahat. Olen ensi kuusta alkaen työtön ja PA, sallinet ilmaisun.