Popol vuh - yhteisön kirja
Popol Vuh ei ole helppo kirja. Eikä se ole nykymittapuilla edes "hyvä" kirja. Se ei ole dekkarityyliin kirjoitettu, lukijaa kiinnostavilla juonenkäänteillä mukanaan kannatteleva, trilleri. Eikä se ole kelpo sotaromaanikaan. Se ei ole rakkaustarina eikä maagista realismia. Kyseinen eepos ei tänä päivänä varmaankaan läpäisisi juonirakenteensa, hahmojensa eikä tyylin koherenssiutensa puolesta kustantamoiden seulaa edes kategoriassa "raakile mutta kehiteltävissä julkaisukelpoiseksi". Silti se kuuluu maailmanhistorian maineikkampiiin kansalliseepoksiin, tiukasti siihen Mahabharatan, Gilgameshin, Ilian & Odysseian ja Kalevalan vierelle.
Popol Vuh on Guatemalan ja Meksikon mayaintiaanien quiché-heimon pyhä kirja, jonka ikää ei varmuudella tiedetä. Tutut myytit sankarin synnyttävästä neitsyestä, vedenpaisumuksesta, kaikki vaikeuksien ajat ylittävästä suvusta ja verisiteen voimasta sekä rikkaiden ja ylpeiden ja jumalalle selkänsä kääntävien lankeemukseen käyvästä lopusta löytyvät myös Popol Vuhista. Siksi se on ehdottomasti klassikko.
Quichét olivat alkuaan tolteekkiheimo Meksikosta. Paetessaan kasvavaa atsteekkien valtaa he päätyivät Meksikosta etelään Guatemalaan ja itään Jukatanin niemimaan suuntaan. Iso osa Keski-Amerikan quiche-kansan ja mayojen historiasta ennen espanjalaisten saapumista Uuteen Maailmaan on kirjattu juuri Popol Vuhiin. On yleinen uskomus, että kirjan täydellinen ymmärtäminen antaa lukijalleen myös kyvyn nähdä tulevaan. Tätä puolestaan monimutkaistaa se, että alkuperäistä Popol Vuhia ei tiedetä olevan enää kenenkään hallussa.
Se tiedetään, että piispa Diego de Landa kuuluu Keski-Amerikassa kyseenlaisessa kuuluisuudessa oleviin kristittyihin valloittajiin (conquistadores). De Landa poltti (v. 1562) uskonnollisessa käännytyskiihkossaan kaiken tuolloin Meksikosta löytyneen maya-kirjallisuuden. Roviolle joutuivat myös mittaamattoman arvokkaat alkuperäistekstit Popol Vuhista.
Minua Popol Vuhin lukemisen yhteydessä kiehtovat eniten esiin nousevat, useat yhtäläisyydet Intian alueen veda-mytologian, joogan, Keski-Amerikan uhripappien uskomuksien ja meksikolaisen shamanismin välillä. Suhde aurinkoon, kuuhun, uhraamiseen, vahanoihin eli voimaeläimiiin, yleiseen ihmisen paikkaan kosmologiassa, fysiikan lainalaisuuksien kyseenalaistamiseen, kuoleman ja elämän ylittämiseen sekä ihmisen energia-anatomian manipuloimiseen on osittain kiinnostavan samanlainen kuin joogassa. Mikseivätpä samaan vertauskategoriaan (vrt. aina vain lisääntyvät "kalat" Raamatun myyteissä) mahtuisi Jeesuksen kerrotut ihmeteot ja kuolleista ylösnouseminenkin.
Tässä pieni katkelma Popol Vuhia maistiaisiksi:
"He ottivat kiinni erään miehen ja uhrasivat hänet. Hun-Came ja Vucub Came olivat ihmeissään, kun mies olikin taas hengissä. --- Herrat olivat tyrmistyneitä. 'Uhratkaa siis nyt itsennekin, jotta näemme senkin. Sen tanssin todella haluamme nähdä!' sanoiva herrat. 'Hyvä on Herra', pojat vastasivat ja ryhtyivät uhraamaan. ----- Nouse ylös, Ixbalanque sanoi, ja samassa Hunahpú heräsi henkiin. "
Popol Vuh tosiaan sisältää useita kohtia, joissa päähenkilöt kuolevat eri tavoin ja heräävät omaehtoisesti taas henkiin, tahdon ja energian manipuloinnin voimalla, ohi ja yli fysiikan lakien.
Fransiskaanipappi Bernandino de Sahaguin kirjoitti 1500-luvulla näin: "Nämä silmänkääntötemput, jotka tuovat mieleen intialaisten fakiirien ja joogien vastaavat näytökset, olivat varsin tunnettuja Meksikon mayaintiaanien keskuudessa. Mayat pitävät kovasti 'taikatempuista', joilla huiputtavat ihmisiä saaen heidät uskomaan olemattomat asiat todeksi.
He saivat ihmiset uskomaan, että polttivat taloja, vaikka niin ei tapahtunutkaan. He taikoivat lammen täyteen kaloja, mutta se oli vain silmänlumetta, he tappoivat toisensa paloitellen lihansa ja paljon muuta , jonka saattoi nähdä, mutta joka ei ollut totta. Sitten he olivat taas entisellään."
Mutta mikä on totta?