Mayojen jalanjäljissä

Siinä se on, yksi maailman "uudesta seitsemästä ihmeestä", eli maya-kansan tärkeimpiin rituaalikeskuksiin kuulunut Chitzen Itza. 

Kuvan Kukulcanin (käärmejumalan) temppeli veti hiljaiseksi. Pyramidi on paitsi massiivisen kokoinen, hyytävän monenkymmenen tuhannen ihmisen entinen uhrauspaikka, jossa jumalat pidettiin vuosisatoja verenvuodatuksella tyytyväisinä. 

Rakennus on myös 600-700-luvun mykistävä astronominen ja matemaattinen taidonnäyte - monimutkainen maya-kalenteri. Sen 91 porrasta neljältä puolelta pyramidia johtavat ylätasanteelle, mikä tekee yhteensä 365 askelmaa. Kuukausia ja eri kalenterikiertoja laskettiin useilla algoritmeillä niiden mukaan. Yhä aina kevät- ja syyspäivän tasauksessa tiettyyn kellonaikaan auringon varjo kiemurtelee kuin jättiläismäinen käärme alas pyramidin portaita ja yhdistyy käärmepääpatsaisiin alatasanteella. Täältä johdettiin isoimmat seremoniat ja käskettiin kansa.

Vastapäätä pyramidia olevalla alttaritasanteella ihmiset uhrattiin Kukulcanille suunnilleen tässä (kuvan) asennossa. Neljä pappia piti tätä suuren kunniatehtävän saanutta uhria jokainen eri raajasta. Viides pappi veti sitten veitsellä uhrattavan sydämen ulos ja nosti sen aurinkoon, jotta aurinko pysyisi seuraavankin päivän taivaalla. Pysyi.

Jos entisiä elämiä on, ja jos jokin niistä on vietetty tällä alueella, on todennäköistä, että se on tullut päätökseen verisesti täällä Chitzen Itzassa. Mikä mahtavinta, kun annoin kameran yhdelle tytölle ja menin kuvaa varten tuohon poseeraamaan, niin whuaam, ihan puskista alkoivat mun "naisten päivät". Sattumaa tai Kukulcan vaatimassa omaansa, se ei jäänyt epäselväksi, että jotain sanoilla aika tavoittamatonta näissä paikoissa on. 

En tiedä, miksi pyramidit ovat aina kiehtoneet minua niin paljon. Olen hypnotisoitunut niistä Egyptin Gizassa, Hondurasin Copanissa, Guatemalan Tikalissa, uudelleen Egyptin Luxorissa, Mexico Cityn auringon- ja kuun pyramidien huipulla, ja nyt Jukatanin niemimaan Cobassa ja Chitzen Itzassa. Ehkä se johtuu pyramidien vuorenkaltaisuudesta, siitä iättömästä muotojen vakaudesta, joka tuo mieleen hetken katselun jälkeen myös joogan meditointiasennon.

Tuo muoto on pysähtyneisyyden  täydellinen representaatio - mutta samalla myös myös jotakin, joka hämmentävästi yhtaikaa tähtää kaiken aikaa korkeammalle. Vapaaksi maan velvoitteista ja fysiikan laeista, kohti taivasta, avaruutta ...ja ikuisuutta.

Salut elämälle, ja "vähän iisimpi aurinkotervehdys" tälle kierrokselle, jossa sai kävellä omin jaloin alas alttarilta, takaisin tavalliseen arkeensa. Namaste Meksikosta!